HYVÄNPUOLEISET TYYPIT

Jos ne voi löytää hevosen rakenteesta, miksei hevostaloudenkin? Tämä blogi on projektini kohti hyvänpuoleista kehittymistä niin hevosalan yrittäjänä kuin ihmisenäkin. Olkoon kanssani lean, universumi ja läjäpäin hyvänpuoleisia tyyppejä. Mukana?

Koska kehitys kuulemma kehittyy, on myös lean löytänyt aiempien seitsemän hukan takaa piilottelemasta yhden lisää. Tämä kahdeksas hukka on vapaasti referoituna työntekijöiden (ja meidän alallamme jopa asiakkaiden!) luovuuden ja osaamisen hyödyntämättömyys. Oma käsitykseni on se, että tämä kahdeksas hukka ei suinkaan ole ollut piilossa pienuutensa, vaan pikemminkin suuruutensa ja mahtavuutensa takia.

Tarina jigistä (sekä markoista ja penneistä)

Tätä kahdeksatta hukkaa saalistaessani palautui mieleeni koulutuksessa kuulemani tarina. Oksennan sen nyt tähän täysin vastuuttomasti väännellen ja soveltaen. Vähän niin kuin se kuuluisa rikkinäinen puhelin. Mutta opetus siinä ehkä silti säilyy. Kokeillaan:

Kuvitellaan tehdas, joka tuottaa hilavitkuttimia. Niitä valmistetaan kolmessa vuorossa. Yövuoron tehtävä on kiinnittää hilavitkuttimen osa x osaan y. Tälle kiinnitystoimelle on annettu vähimmäismäärä, joka kunkin työntekijän on kyettävä vuoronsa aikana saavuttamaan. Hilavitkutintehtaalle tilattu konsultti kiinnostuu eräästä nuoresta työntekijästä, joka paukuttaa jokaisessa yövuorossaan suuremman määrän kiinnitystoimia kuin kukaan muu. Miksi? Työpisteellä asia vihdoin selviää, mutta vain tälle konsultille. Konsultti näet pyhästi lupaa olla kertomatta nuoren työntekijän työtavasta tehtaan johdolle; tällä ehdolla nuori tarinansa konsultille suostui kertomaan. Ja tämä lupaus on pitänyt.

Tämä työntekijä oli kehitellyt tehtävään jigin. Siis eräänlaisen telineen/apuvälineen, jonka avulla hän sai tämän äksän ja yyn yhdistämisen tehtyä nopeammin ja helpommin kuin kukaan muu. Hän käytti keksintöään ainoastaan yövuorossa, koska silloin kukaan muu ei nähnyt sitä. Se kuitenkin nopeutti toimia niin, että työntekijä nukkui jokaisen
työvuoronsa aikana kaksi tuntia työajastaan ja silti sai aikaiseksi enemmän kuin muut työntekijät.

Mikäli tehtaan johto olisi saanut tiedon tästä ihmelaitteesta (joka kuulemma oli varsin yksinkertainen ja siksi(kin) nerokas), olisi tämän nuoren työntekijän ylimääräiset yövuoron aikaiset päiväunet loppuneet siihen. Ja pidemmässä juoksussa tehdas olisi joko voinut säästää työntekijäkuluissa tai vaihtoehtoisesti nostaa tuottavuuttaan merkittävästi. Miettikää.

Eihän meillä voi noin käydä

Hilavitkutintehtaan toiminta on kuitenkin kaukana meidän alastamme. Ei tuommoista meillä tapahdu. Vai tapahtuuko sittenkin? Lean ei tule tehtaaseen, toimistoon eikä talliinkaan yhden ison pomon sisään taluttamana. Se vaatii elääkseen laajaa yhteistyötä ja yhteen hiileen puhallusta. Ja pahoittelen sanomisiani jo etukäteen, mutta kyllä se hiili meillä hevosalalla on monessa paikassa jo melkoisen viilentynyt. Enkä tarkoita tässä Sinun talliasi, ihan selviän peiliin katsomisellakin.

Mitä sitten pitäisi tehdä? No, mistäpä minä varmaksi tiedän. Esitän tässä nyt vaan aiheeseen liittyen tai ainakin sitä sivuten muutaman kysymyksen:

Ketä Sinun työyhteisöösi oikeasti kuuluu? (Joo joo, yksin vedät kaiken aina aamusta iltaan, mutta mietipä kuitenkin, onko toiminnassasi sittenkin joku muukin mukana?)

Tiedätkö, mitä Sinun työntekijäsi tai asiakkaasi oikeasti osaavat ja millaisesta tekemisestä he oikeasti motivoituvat ja nauttivat?

Tuntevatko yhteisösi jäsenet oikeasti kuuluvansa tiimiisi? Kokevatko he olevansa tärkeitä?

Hilavitkutintehtaan esimerkki on roisi ja karkea. Siitä kuitenkin ammentuu ainakin minun tajuntaani ajatus pienemmistä puroista, joihin minun on syytä alkaa takertua paremmin. Jos hän, joka huomaa toiminnassamme puutteen tai keksii keinon sitä parantaa, ei halua tai uskalla tai viitsi tai kykene avaamaan suutaan ja kertomaan siitä
minulle, menee isostipaljon hukkaan.

Ruohonjuuritasolla

Siellä tapahtuu oikeasti ihan kaikki. Ja onhan ne telkkarista tulevat otsikon nimeä kantavat lyhytohjelmatkin ihan parasta opetusmateriaalia ikinä! Siis ne, joissa on niitä ötököitä ja pörriäisiä. Vaikka olen itse itselleni tittelin nimeltä Isopomo antanutkin, ymmärrän, että jokainen on oman tekemisensä/olemisensa asiantuntija. Niin ötökät, työntekijät kuin asiakkaatkin. Tunnustan kuitenkin, että joskus (ja toisinaan edelleen) minua suomeksi sanottuna vitutti suunnattomasti selittää kaiken maailman urveloille, miksi me toimitaan niin tai näin ja miksi sinne hevosten karsinoiden kalterien väliin ei ole niitä pikku-Liisukan sormia hyvä laittaa. Jne. Luulen, että jokunen hevosyrittäjä voinee samaistua tähän edes hiukkasen. Olen kuitenkin yrittänyt opetella hengittelemään oikein syvään ja hartaasti näitä tunteita kohti ja pysyttelemään hyvänpuoleisena siellä ruohonjuuritasolla. Koska sieltä on kaikki ja ratkaisut kaikkeen. Oikeasti.

Olen myös opetellut uuden sanan. Se on vastuullisuusviestintä. Ja se on yksi sotakirveistäni taistelussa sekä tuota äsken mainitsemaani tunnetta että kahdeksatta hukkaa vastaan. Asiakkaani tai muut yhteisöni jäsenet eivät ole ajatuksenlukijoita (kai?). Jos viestinnästäni ei löydy avoimuutta ja arvojemme mukaista vastuullisuutta, miten toimintamme voi muka kehittyä? Ilman “urveloita” ei siis ole kehitystä! Parahimmat urvelot, pyydän siis vilpittömästi anteeksi ja olen teille suunnattoman kiitollinen!

Yhdessä ja yhteen vetäen

Hyvässä kirjoituksessa pitäisi olla lopussa sellainen yhteenveto. Luulen, että tämä ei ole kovin hyvä kirjoitus. Yhteen vedettävää on liikaa minun käsityskyvylleni. Tuo kahdeksas hukka on mielestäni liian laaja ja karvainen käsiteltäväksi yhteen läjään raahattuna. Jos nyt kuitenkin yritän edes jonkinlaista yhteenvetoa, niin ehkä se yhteen sanaan kiteytyy. Se sana on yhdessä. Jokainen on täysin vapaa miettimään, kenen kanssa on yhdessä. Vain verottaja on se pakollinen yhteistyökumppani, muut saa yleensä valita. Toivottavasti hyvänpuoleisesti.

Karkaako Sinultakin resursseja taivaan tuuliin?

Karkaako Sinultakin luovuutta ja osaamista taivaan tuuliin?

4 thoughts on “Hukka nro 8

  1. Kiitos Tiina taas kerran että jaat kallisarvoisia ajautuksiasi. Sinusta tulee isona kirjailija!

    Olen itse ihan saakelin monitaitoinen ja kätevä nainen, mutta jotta voisin luoda hyvinvointia hevosilleni ja asiakkailleni on ainut mahdollisuuteni menestyä seuraava:
    Yhteistyökumppanit, osa-aika työntekijät ja joskus myös tehtävien jakaminen asiakkaille. Tässä pieni lista tyypeistä jonka kanssa olen säännöllisesti tekemisissä yritykseni puolesta, ja jonka jokaisen kohdalle tekisi mieli kirjoittaa ”luotettava”, ”huippuosaava”, ”sitoutunut”, ”taitava”, jne.:

    – Aikuisten jumppaope
    – Lastenkerho-ope
    – Ratsuttaja
    – Eläintenhoitaja joka hoitaa kaiken kaneista kukkiin tallisiivouksen lisäksi
    – Hieroja ja jäsenkorjaaja joka käy meillä säännöllisesti meitä ja asiakkaita hoitamassa
    – Hevosten hieroja
    – Eläinlääkäri
    – Kaksi heinäntuottajaa jotka myös tuo heinän pihaan
    – Maanomistaja jolta vuokraamme laitumia
    – Maanomistajat joiden mailla ratsastamme
    – Suurtraktorimies (meillä on vain Avantti) joka talvella luo lumet ja hiekoittaa ja muulloin tyhjentää aina tarvittaessa lantalan ja vie ruskean kullan kompostoitumaan toiseen paikkaan (josta sitten myymme palanutta eko-lannoitetta ”Kivakakkana”)
    – Naapurit
    – Kirjapaino jossa tulostamme mainoksia
    – kirjanpitäjä
    – Vakuutusasiamies
    – Valokuuvaja & graafikko

    Herää kysymys: Olenko näyttänyt arvostavani näitä tärkeitä ihmisiä ja heidän osaamistaan tarpeeksi? Miten voisin vielä kehittää tätä asiahaaraa?

    1. Ihanainen Tessa! Tuli sua ikävä… ja tuosta Teidän Kivakakasta tulen aina äärettömän iloiseksi!!! =)

      Se on oikeasti jäätävä määrä kansaa ja heidän osaamistaan, mitä ilman me ei olla yhtään mitään! Olen ehkä huono vastaamaan kysymyksiisi. Selitän tätä sillä, että minussa on sellainen vika ihmisenä, etten oikein osaa ottaa kehuja vastaan. Tekisi mieli aina vähätellä itseään (ja samalla kehujaakin?!?), että oletkos siinä, teot puhukoon puolestaan jne. Kutsutaan kai termillä kursailu. Ja siksi(kin) en aina osaa tai ymmärrä kiittää ja kehua minulle tärkeitä riittävästi… Kehittymisen paikka!!!

      Mutta sellaisen olen keksinyt, että esittelen meidän facebook-sivuilla yhteistyökumppaneitamme ja niitä meille tärkeitä! Tähän mennessä on esitelty vasta hevoshieroja ja kengittäjä, mutta jatkoa tulee seuraamaan! Luulen, että ehdin jäädä eläkkeelle, ennenkuin kaikki elintärkeät tyypit on esitelty, niin paljon niitä oikeasti on! =)

      t Tiina ihan ite

  2. Äh, unohdin meidän supermukavan automekaanikon joka aina autta kun jossain koneessa moottori tökkii.
    ….Ja siitä tulikin vielä mieleen että se mun <3 MIES <3 , joka on meidän kiinteistönhoitaja/talonmies, konevastaava, ruuanlaittaja, kavionvuolija sekä tilanteiden rauhoittelija!

    1. <3 MIEHET <3 Omat ja lainatut! Niistä minäkin kovasti tykkään!!! Tuo minunkin vihitty aviopuoliskoni on melkoisen moniulotteinen. Toimii talossa, tallissa ja tarvittaessa puutarhassakin moitteetta. Korjaa ja katsastaa autot ja muut pörisevät välineet. Hoitaa hevoset, koirat ja lapset. Kesyttää varsat. Laittaa ruokaa. Siivoaa. Käy kaupassa. Sisäsiisti. Yleensä hyvän hajuinen. Hommaa polttopuut. Ei juurikaan kuorsaa. Marsuja se ei tosin hoida, mutta pitäähän mullekin jotain hommia jäädä! =)

      t Tiina ihan ite

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *