HYVÄNPUOLEISET TYYPIT

Jos ne voi löytää hevosen rakenteesta, miksei hevostaloudenkin? Tämä blogi on projektini kohti hyvänpuoleista kehittymistä niin hevosalan yrittäjänä kuin ihmisenäkin. Olkoon kanssani lean, universumi ja läjäpäin hyvänpuoleisia tyyppejä. Mukana?


Vai täyttä hevoselämää? Onko tässä vastakkainasettelu? Sekä otsikko että sitä seuraava lause on melko rehellisellä pelillä pöllitty minua suurempien vaikuttajien markkinoinnista. Otsikko mm. televisiokanavalta, täysi hevoselämä maamme suurimmalta hevosalan oppilaitokselta. Mainoslauseen on tarkoitus luoda mielikuvia. Mielikuva syntyy jokaisen oman pään sisällä. Minun pääni sisällä täysi hevoselämä on mörkö. Ja se pää on edelleen tuossa minun hartioillani. Huonosta ryhdistä ja lievästä rakennevirheestä johtuen hieman etuviistossa, mutta muun ruumiin jatkeena kuitenkin.

Pyörä oravalle

Minä olen nähnyt ja kuullut aivan liian monta kertaa tarinan seuraavanlaisesta oravanpyörästä: hevosharrastus vie mennessään –  harrastuksesta tulee ammatti – ammatti ei juuri rahaa tuo, mutta harrastus vie sitä edelleen –  tehdään vielä vähän enemmän, anotaan lisää tunteja vuorokauteen (omat hakemukseni ovat toistaiseksi palautuneet hylättyinä) – mennään rikki jostain kohtaa, kun hommia riittää – tehdään silti, kun muuta mahdollisuutta ei ole (rahat loppuu, ei oo hevosilla heiniä) – selviydytään/tai sitten ei… yhtä kaikki, aloitetaan sama alusta tavalla tai toisella. 

Minä rakastan hevosia ja pidän suuresti työstäni. Mutta kovalevy pääni sisällä on sen verran vanha ja altis viruksille, että pelkkä hevoselämä luultavasti rikkoisi sen kokonaan. Jotta pystyn elämään työkseni täyttä hevoselämää, tarvitsen siihen vähintään jälkiruoaksi jotain ihan muuta. Ja luulen, että muutama burn outin tms. vuoksi alalta pois jäänyt kollegakin olisi tarvinnut. 

Diagnoosin tarpeessa?

Minä rakastan miestäni, äitiäni ja lapsiani. Mutta jos minä en tekisi tässä maailmassa mitään muuta kuin ripustautuisin edellä mainittuihin persooniin 24/7, tukehtuisin. Luultavasti henkisen tukehtumisen lisäksi myös fyysisesti. Kuvittelen, että tämän ymmärtää ihan jokainen. Mutta mikä ihme siinä on, että vastaava ajatusmalli ei päde hevosalan kanssa? 
 
Leikitään nyt vaikka sellaista, että minä en ajattelisi valveillaoloajastani mitään muuta kuin Jormaa. Puhuisin vain Jormasta ja olisin hänen kanssaan niin henkisesti kuin fyysisesti niin paljon kuin suinkin mahdollista. Muutaman kuherruskuukauden ajan lähipiirini vielä sietäisi tämän, mutta jos se jatkuisi yhtään pidempään, jokainen minusta vähääkään välittävä ohjaisi minut hoitoon. Noin niin kuin oikeasti. Mutta vaihdapa tuohon lauseeseen Jorman tilalle hevonen. Ja mieti, mistä on tullut sana hevoshulluus ja kuuluisiko siihenkin hoitoonohjaus?

Harrastajat vs. ammattilaiset

Luultavasti voin pian lisätä cv:heni tittelin vastakkainasettelun virtuoosi. Tunnustan kärjistäväni, mutta kaikella rakkaudella ja hyvänpuoleisesti. Pitäähän se hyvän kertojan lisä jostain repiä. Mutta olenko ainoa, josta tuntuu, että hevosalalla tätä em. vastakkaisasettelua esiintyy myös minun kärjistyksestäni huolimatta?  

Olen alkanut pikkuhiljaa tulla siihen tulokseen, että seuraavat asiat on osattava erottaa toisistaan. Ne asiat ovat harrastus ja ammatti sekä työntekijä ja asiakas. Tällä alalla näiden erottaminen voi olla haastavaa, mutta pyydän, että yrität. Ihan vaikka vaan kokeilumielessä.  

Jos hevostalousyrityksestä menee rahaa tuovia asiakaspaikkoja yrittäjän omaan harrastukseen varatuille hevosyksiköille, ei tarvitse olla matemaattisesti kovinkaan lahjakas ymmärtääkseen vaikutuksen. Toki ne voi aina selittää motivaation/markkinoinnin/työhyvinvoinnin ”välineiksi”, eikä se väärin ole. Haluaisin vain herättää ajatuksen, ettei pääsisi se aiemmin mainittu oravanpyörä enää yhtään kanssayrittäjää kyytiinsä nappaamaan. Ainakin minä yritän pyristellä tuosta pyörästä pois hämäystaktiikalla: teen (lue: pyrin tekemään) välillä jotain ihan muuta…

Mitä muuta muka?

Googletin sanan harrastus, koska en hevosalan ammattilaisena enää ihan tarkkaan tiennyt, mitä se tarkoittaa. Ja vaikutuin hakutuloksesta niin kovin, että minun on ihan pakko laittaa siitä piiiiiitkä lainaus tähän: 
 
”Harrastus on säännöllisesti harjoitettua vapaa-ajan toimintaa, jonka tarkoituksena on rentouttaa ja tuottaa mielihyvää. Harrastamisen motiivina on nautinto ja kiinnostus aiheeseen, toisinaan jopa rahallinen palkkio. Tyypillisiä harrastuksia ovat esimerkiksi keräily, nikkarointi, askartelu, urheilu, musiikki, pelaaminen ja lukeminen. Harrastaminen voi johtaa jonkin hyödyllisen tiedon, taidon tai kokemuksen hankkimiseen ja karttumiseen. Päämääränä on kuitenkin itsensä toteuttaminen. 
 
Asiat, jotka ovat toisille harrastuksia, ovat toisille työtä:  ammattilaispelaaja voi nauttia ruoanlaitosta harrastuksena, kun ammattilaiskokki taas voi pitää pelaamisesta harrastuksena. Yleisesti ottaen ihmistä, joka tekee jotain huvin eikä palkan vuoksi kutsutaan amatööriksi tai harrastelijaksi erotuksena ammattilaisesta. 
Sana amateur (lat. amator, rakastaja) voitaisiinkin kääntää asianrakastajaksi. Joillakin kuitenkin harrastus ja työ ovat yhdessä, ja he ovat täysin tyytyväisiä tilanteeseen.” 
 
Lähde: https://fi.wikipedia.org/wiki/Harrastus 
 
Mitä tästä opimme? Eli ensin pitää olla vapaa-aikaa, jotta voi alkaa harrastaa. Check. Minulla on jo vapaa-aikaa, koska olen saanut säädettyä tallin työkuviot siihen uskoon, että minua ei todellakaan aina tarvita siellä. Vielä kun keksisin, kuka tuon firman puhelimen ottaisi vapaina hetkinäni haltuunsa, niin olisin niin vapaa, että ihan jännittäisi.  
Luultavasti tilanne olisi verrattavissa elinkautisvangin vapauttamiseen kertarytinällä ilman mitään nykyaikaisia koevapauksia. Ehkä siis parempi pidättäytyä tässä nykyisessä turvallisessa vapaudessa ilman liian suuria muutoksia. 
 
No sitten se harrastus. Mikä rentouttaa ja tuottaa mielihyvää. Jaa-a… Onneksi tekstissä mainittiin myös lupa motivoitua rahallisesta palkkiosta, koska minä tykkään rahasta. Tykkäähän toiset tähdistäkin, vaikka eivät niihin juurikaan pääse koskemaan tai niitä läheltä näkemään… 

Minun muuni

Se on Nu Skin-tuotteiden käyttäminen ja diilaaminen. Se on vaurastumisajatusten pyörittely/opiskelu ja excel-taulukoiden väsääminen. Se on tavoitteiden asettamisen harjoittelu ja käytännön kokeilut. Se on säästyneiden rahojen tuhlaaminen perheen yhteisiin lomamatkoihin. Koska näistä kaikista minä tykkään. Ja kyllä minä käyn joogassakin aina mahdollisuuksien mukaan. Ja saunassa. Ihan joka päivä, jos olen kotona ja terveenä. Kelpo harrastuksia, sanoisin. Ja tunnustan kuitenkin, että tavoitteet ja taulukot liittyvät usein myös hevosiin, samoin kuin sauna-keskustelut. Ja jos nyt ihan tarkkoja ollaan, niin ne ovat 99 % hevosihmisiä, joille minä noita ensimmäisenä mainittuja tuotteitakin esittelen. 
 
Lähdin Nu Skin-polulle vahingossa. Rakas ystäväni ja parahin yhtiökumppanini oli niihin hurahtanut ja suositteli niitä minulle. No en ostanut. Kun en minä mitään rasvoja käytä, ja rahaakin maksoivat. Muutenkin vähän epäilytti tuollainen kosmetiikan kanssa pelleily, mikä lie hapatus ja pyramidihuijaus. Ja sitten ostin ystäväni mieliksi  
hammastahnan. Ja hämmästyin suuresti. Ja sitten vartalovoiteen. Ja annoin aiemmin lahjaksi saamani vartalovoiteen äidilleni, koska se uusi oli vaan niin paljon parempi eikä äitini vielä tiennyt paremmasta. Ja sitten aurinkovoidetta enkä polttanut jälkikasvuani auringossa, vaikka liotin niitä ulkomaalla uima-altaassa lähes tusinan tuntia putkeen. Ja  
nyt minulla onkin sitten jo melkein kaikki tuon firman laitteet ja tärpätit. Ja pari seteliä ylimääräistä käyttörahaa siinä kylkiäisinä. Ja tässä kohtaavat kaikki harrastukseni universaalisti ja hyvässä yhteisymmärryksessä.

Siinä se kollega pötköttää, ja silläkin on käsissään jotain ihan muuta…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *