HYVÄNPUOLEISET TYYPIT

Jos ne voi löytää hevosen rakenteesta, miksei hevostaloudenkin? Tämä blogi on projektini kohti hyvänpuoleista kehittymistä niin hevosalan yrittäjänä kuin ihmisenäkin. Olkoon kanssani lean, universumi ja läjäpäin hyvänpuoleisia tyyppejä. Mukana?

Epämääräinen ja amatöörimäinen Lean-johtamisfilosofian sorkkimiseni on saavuttanut vaiheen, jossa luulen tietäväni, mihin sen kuuluisi johtaa. Sen kuuluisi johtaa virtaustehokkuuteen. Ehkä. Ja enää pitäisi keksiä, mitä se on ja millä “ristuksen opilla” siihen mukamas tällä alalla päästään. Helppoa kuin heinänteko sadekesänä, luulen ainakin. 

 

Tehokkuuksien erittäin lyhyt oppimäärä 

 

Olen ymmärtänyt, että iso osa yrityksistä ja systeemeistä toimii resurssitehokkaasti. Ja sitten on tietoisesti tai tietämättään Lean-filosofialla toimivia systeemejä, jotka toimivat virtaustehokkaasti. Ja aivan varmasti on kaikkea tältä väliltä ja varmasti viisisataa muutakin tapaa toimia, mutta rajallinen ymmärrykseni tai tilanne tässä yhteydessä ei vaadi niiden käsittelyä, vaan etenemme yksinkertaisen kaavan mukaan. 

 

Esimerkki resurssitehokkuudesta on perinteiset terveydenhoitopalvelut. Asiakkaita on jonossa, ja lääkäri hoitaa ne tilanteen vaatimalla tavalla. Monesti lääkäri kirjoittaa lähetteen erikoistuneelle lääkärille ja/tai lisätutkimuksiin ja taas asiakas odottaa ja jonottaa. Lääkärien resurssit ovat erittäin tehokkaasti käytössä; he tuskin odottelevat asiakkaita, koska aina on seuraava jonossa. Potilaan eli asiakkaan kannalta tämä voi kuitenkin tarkoittaa kuukausien odotusta ensimmäisestä käynnistä diagnoosin ja hoidon saamiseen. Ja sitten on näitä “yhden oven klinikoita”, jotka toimivat  virtaustehokkaasti. Niissä on karkeasti ottaen tarvittavat spesialistit samassa rakennuksessa ja potilas hoidetaan alusta loppuun samalla käyntikerralla. 

 

Virtausyksikkö 

 

Tämä me vielä tarvitaan, jotta voidaan jatkaa spekulointia pidemmälle. Edellisessä esimerkissä virtausyksikkö on asiakas eli potilas. Autotehtaalla se on auto. Hevostaloudessa virtausyksikkö on asiakkaan (eli ratsastajan tai hevosenomistajan) lisäksi myös hevonen, vaikka jälkimmäinen ei suoranaisesti laskuja maksakaan. Virtaustehokas malli täyttää virtausyksikön (eli sen asiakkaan ja/tai hevosen) tarpeen mahdollisimman nopeasti. Se ei välttämättä käytä kaikkia resursseja täydellisen tehokkaasti, mutta siinä on paljon sellaisia puolia, joita me tarvitsemme hevosalalla. Tämä ala on asiakaspalvelua. Tämän alan virtausyksiköiden tarpeiden tyydyttäminen vaatii nopeutta ja joustavuutta enemmän kuin resurssien käyttämistä loppuun täydellä teholla.  

 

En tunne yhtään ratsastuskoulun pitäjää, joka haluaisi ottaa kaiken tehon irti opetushevosistaan eli resursseistaan. Meille ensimmäiseksi tärkein asia on hevosasiakkaat ja niiden hyvinvointi. Yritystoiminnan kannalta tärkeintä pitäisi olla ihmisasiakkaat. Vai onko joku löytänyt hevosen, joka paskoo euroja, joilla se seuraava heinälasku maksetaan? Ihmisasiakkaat tuovat talliin sen rahan, joka mahdollistaa huolehtimisen myös hevosten hyvinvoinnista. Virtaustehokkuus voisi olla yksi vastaus, jolla ratkaisemme edellä mainitun tosiasian. 

 

Alkumme kohti virtausta 

 

Ihan ensimmäiset toimemme kohti virtaustehokkuutta olivat prosessit tallin arjessa. Moni parannus prosesseissa johti siihen, että hevosten perustarpeiden tyydyttäminen tuli sujuvammaksi ja hoidetuksi kerralla alusta loppuun. Tai siis siihen seuraavaan ruokintakertaan asti, mutta kuitenkin. Virran alkupäässä olemme edelleen, mutta pieni virtaus ja sen mukana kulkeminen on jo havaittavissa. Minulle ajatus virtaustehokkuudesta on se, että voin pitää ajatukseni kirkkaina hevosten ja ihmisten hyvinvoinnissa ja pyrkiä tuottamaan laatua sen sijaan, että kuluttaisin resurssit loppuun. 

 

Seuraavaksi mietin, miten saan tämän virtauksen siirrettyä myös ihmisasiakkaillemme. Luulen, että löysin ihan pikkuriikkisen alun tälle virralle. Palkkasin elokuussa yritykseemme toisen ratsastuksenohjaajan. Jännitti vähän, ja jännittää vähän vieläkin. Riittääkö rahat, että saan maksettua itseni lisäksi toiselle ratsastuksen opettajalle palkan vielä ensi vuonnakin, saati sitten seuraavana? Yhtä kaikki, viimeksi meillä on ollut kaksi täysiaikaista opettajaa vuonna 2008. Ja nyt heti perään vuonna 2019. Eli tunteeni siitä, että välillä tuon 11 vuoden aikana on tuntunut työntäyteiselle ja riittämättömälle, ei välttämättä ole ollut vain oma hullu päähänpistoni, vaan ihan oikeasti henkilökohtaiset resurssini on hetkittäin käytetty vähän turhankin tehokkaasti… 

 

Tuplaten tehoja 

 

Nyt tämä ohjaaja on meistä kahdesta se resurssitehokkaampi eli opettaa ison osan ryhmätunneista ja duunailee kaikkea muuta tarvittavaa mm. ratsutuksien, hevosten huollon ja iltatallien muodossa. Ja minä yritän leikkiä virtaustehokasta. Minä säädän hallintoa ja juoksevia asioita päivisin ja pidän siinä sivussa erikseen varattuja yksityistunteja ja pienryhmiä ja viikonloppukursseja varausten mukaan. Asiakkaan kannalta tämä tarkoittaa sitä, että meille pääsee ratsastamaan käytännössä lähes milloin vaan aamuseitsemän ja iltayhdeksän välillä. Ja monesti jopa todella lyhyellä varoitusajalla. Lisäksi voin myydä sekä itseäni että ohjaajaamme myös “ulos talosta”.

 

Olen pystynyt siis sekä lisäämään tarjontaamme että tekemään sen asiakkaillemme joustavammaksi. Myyntimme on lisääntynyt tällä systeemillä jonkin verran. Silti olemme pystyneet pitämään hevostemme käyttöasteen laadukkaana ja maltillisena: harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta hevosemme ovat töissä maksimissaan kaksi tuntia päivässä ja maksimissaan kuutena päivänä viikossa. Ja minulla on ollut aikaa myös suunnitteluun, kehittämiseen ja sellaisten asioiden tekemiseen, jotka ovat liian pitkään olleet hoitamatta, koska aina on ollut jotain akuutimpaa. Olin ihan ylimaallisen ylpeä ja iloinen, kun sain kilpailutettua vakuutukset! Toiset tekevät sen vuosittain ja luultavasti säästävät satasia. Ja minä tein sen ensimmäisen kerran kuuteentoista vuoteen… Että vielä on ehkä tovi matkaa taivallettava, että voin kutsua systeemiämme riittävän Leaniksi 

 

Ja vielä kootut selitykset 

 

Huom! Tämä blogikirjoitus sisältää termejä, joiden perimmäistä tarkoitusta ja käyttöä kirjoittaja ei ymmärrä eikä tiedä, tuleeko koskaan edes ymmärtämään. Mikäli niitä on mielestäsi käytetty väärin tai epäammattimaisesti, se on varmasti totta ja sivistää/soimata saa vapaasti. Yritin silti tehdä tämän hyvänpuoleisesti ja avatakseni toimintaamme sekä itselleni että muille. Kenties elämme sen kanssa.  

 

Lisäksi toivon, että tämä virtaustehokkuuteen pyrkiminen tuo pidemmän päälle riittävästi rahaa ja hyvinvointia talliin, jotta sitä on mahdollista jatkaa. En tiedä. Mutta altistan sekä itseni että yritykseni nyt tälle epätieteelliselle kokeelle. Jos epäonnistun, voin nostaa käden pystyyn. Jos kuitenkin voin tuoda mm. tällä kokeilulla ja avautumisella apua ja ajatuksia hevosalalle, niin suurenmoista. Joten kiitos ja anteeksi, mutta ehdottoman ja vilpittömän hyvänpuoleisesti. 

Virtaustehokkuuteen pyrkimisestämme kertokoon nämä upeat Sari Hukan ottamat valokuvat kotikuntamme Rautalammin alueelta. Vielä virtaa… Ja onhan tässä ollut aiemmin puhetta siitä valostakin tunnelin päässä… Tuollako se nyt sitten sillan alla näkyy? =)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *