HYVÄNPUOLEISET TYYPIT

Jos ne voi löytää hevosen rakenteesta, miksei hevostaloudenkin? Tämä blogi on projektini kohti hyvänpuoleista kehittymistä niin hevosalan yrittäjänä kuin ihmisenäkin. Olkoon kanssani lean, universumi ja läjäpäin hyvänpuoleisia tyyppejä. Mukana?

Uskon, että massiivinen osa hevosalan ihmisistä alkaa yökkimään tai saa vähintäänkin ihottumaa, kun aletaan puhua rahasta. En suinkaan ole niin rohkea, että pyytäisin ketään laskemaan niitä seteleitä, jotka hevosiin on kulutettu. Ainakaan vielä. Kulutushan on alkanut jo ennen ”ajanlaskun alkua”. Tässä tapauksessa ajanlasku alkaa siis siitä hetkestä, kun on perustettu hevosyritys tai vaihtoehtoisesti alettu työskennellä hevosalan yrityksessä. Koska tämä on moniselitteinen harrastusammatti; iso osa hevosalasta on olemassa siksi, että se mahdollistaa asiakkaidensa hevosharrastuksen – sekä mitä luultavimmin myös yrittäjän itsensä harrastuksen. Uskallan väittää, että lähes jokainen hevosia tavalla tai toisella työkseen tekevä on joskus harrastanut tai harrastaa niitä hevosia edelleenkin. Eikä tässä ole mitään väärää tai paheksuttavaa. Pitäähän sitä nyt harrastuksia olla… Ja eihän kukaan nyt niin hullu ole, että laskisi harrastukseensa meneviä rahoja. Hevosalalla tämä on jopa vähän niin kuin opiskelua. On ne kuulkaa kirurgitkin laittaneet paljon rahaa opiskeluihinsa! En kyllä tunne yhtäkään voidakseni kysyä, harjoittelevatko he kenties vapaa-ajallaan viiltojen tekemistä kaveriporukalla samalla, kun nauttivat hyvää viiniä…

Maksimiliikevaihto

Puhutaan nyt kuitenkin hetki niistä seteleistä. Ei menevistä, vaan tulevista. Liikevaihto on siitä mukava termi, ettei sitä laskiessa vielä tarvitse miettiä kuluja ollenkaan. Lasketaan vain kaikki se raha, mikä tulee sisään niin ovista kuin ikkunoistakin. Ja ennen kuin kenellekään tulee se kuuluisa pahamieli, raportoin tiedostavani, että hevosalalla on täysin sallittua ja jopa toivottavaa yrittää sivutoimisestikin tai muun työn ohella. Tämä mainittakoon jo tässä kohtaa siltä varalta, että kohta laskettava maksimiliikevaihto murskaisi unelmasi ja tulisitkin huomaamaan, ettei se oma kiva pieni ja laadukas kuuden ja puolen hevosen yksityistalli tule elättämään edes itseäsi. Eikä sitä kaveria, jonka jo melkein lupasit palkata tekemään iltoja ja viikonloppuja…

Maksimiliikevaihto on se määrä seteleitä, joita sisään voi enintään tulla. Sen laskemiseen ei ole yhtä ainoaa oikeaa kaavaa. Se riippuu pitkälti siitä, mitkä oman heppahomman resurssit ovat. Otetaan tähän nyt kuitenkin pari erilaista karkeaa esimerkkiä:

Elmerin yksityistalli tarjoaa täysihoitoa hevosille. Siellä on 10 karsinaa. Elmerin alviton kuukausihinta on 500€. Elmeri voi siis hankkia kuukaudessa 5000€ ja vuodessa 60 000€.

Valeria Valmentaja myy ns. itseään. Hänen valmennustuntinsa maksaa alvittomana 50€. Jos leikitään, että hän työskentelee normaalilla työajalla eli n. 40 tuntia viikossa eli n. 180 tuntia kuukaudessa, hän voi hankkia kuukaudessa 9000€ ja vuodessa 99 000€ olettaen, että hän pitää kuukauden lomaakin.

Ratsastuskoulu Reikäpää myy ratsastustunteja hintaan 30 €/h (edelleen alviton hinta). Opetuskäytössä olevia hevosia on 15 kpl. Jos leikitään, että jokainen hevonen voi käydä kuutena päivänä viikossa kolmella ratsastustunnilla ja niillä on vielä parin viikon lomakin vuosittain, saadaan seuraavanlainen laskutoimitus: 15 hevosta x 3 h/pv x 6 pv/vko x 50 vkoa/vuosi x 30 €/h  = 405 000€.

En uskalla vieläkään alkaa laskemaan niitä kuluja, joita näillä rahoilla sitten pitäisi maksaa. Mainitsen vain ohimennen sanat kiinteät ja muuttuvat kulut, verot sekä bonuksena jostain kumman syystä akuutisti mielen päällä olevat kentän kastelujärjestelmän, roskalavan tilaustarpeen, pinnallisen koukistajajänteen revähdyksen, hajonneen puhelimen näytön/paimenpojan/kottikärryn renkaan kulut sekä työeläkevakuutusmaksut. Tuli vaan jostain syystä tässä vapaapäivänäni työpaikalla käydessäni mieleen nämäkin…

No mutta. Ei vielä siis kuluja. Liikevaihto on pelkkää tuloa. Jos sitä ei ole, on turha niitä kulujakaan ajatella, kun ne kulut kuitenkin sillä liikevaihdolla maksetaan. Eli palataan aiheeseen liikevaihto. Sehän näyttäisi jokaisen yrityksen kohdalla sille, että rahaa on hyvinkin tulossa. Vain Elmerin osalta tilanne vaikuttaa sen laatuiselta, ettei tuon kokoinen talliyksikkö tuota laskettuun hintaan täydelläkään kapasiteetilla edes yhden työntekijän palkkakuluja vastaavaa summaa. Elmeri siis laajentakoon/nostakoon hintoja/keksiköön lisäbisneksen vaikka alusasujen nettikaupasta tai sitten vain unohtakoon koko bisneksen ja jatkakoon harrastamista jostain muualta hankitulla rahalla. Kaikki kunnia ja valinnanvapaus Elmerille, varmasti pohjimmiltaan aivan hyvänpuoleinen tyyppi hänkin.

Lismin Rea

Hän on hyvä ystäväni siinä missä vaikkapa Nissisen Piia ja Leppäsen Emmikin. Hän on tavallaan siitäkin mukava, että hän ei tarvitse edes välttämättä fyysistä kehoa esiintyäkseen ja ilmiintyäkseen. Nytkin tuossa vieressä istuu ja kyselee mm. seuraavia:

Millähän opilla se tuo Valeria Valmentaja kuvitteli myyvänsä itseään tuollaisia tuntimääriä? Ihmiset kun ovat päivisin töissä eivätkä valmennuksissa. Sitä paitsi: jos Valerialla on yksi valmennettava Turussa ja toinen Pornaisissa, niin teleportillako se ilman ajankulua liikkuisi kohteesta toiseen? Ja sitä paitsi Päivikille varattu valmennus peruuntuu kuitenkin pari tuntia ennen h-hetkeä, kun Päivikin ponilla Pompulalla onkin jäätävä imppari vasemmassa takajalassa.

Vaikka Rea on toisinaan vähän kyynisen sorttinen, annetaan hänen kuitenkin jatkaa vielä toinenkin hetki:

Jos tuolla opilla lasketaan Reikäpään Ratsastuskoulun viikoittainen asiakasmäärä, se on lähemmäs kolmatta sataa (itse asiassa 270). Eikä siinä mitään, mutta se kun jaetaan vaikkapa 7 ratsastajan ryhmiin, tulee ryhmiä olemaan melkein 40. Eli vaikka tunnit olisivat päivittäin, niitä tarvitaan 5-6. Se on melko hankala sovittaa arki-iltojen klo 16-20 väliselle ajalle, jolloin kansa ryhmätunneilla tapaa ratsastaa… Ja muutenkin; jos yksikin hevonen menee rikki, joutuu muut tekemään sen työt ja ylirasittuvat ja hajoavat nekin (Rea on toisinaan myös vähän pessimistinen, pahoittelen hänen puolestaan). Ja missäs päin tämä Reikäpään paikka olikaan? Oliko Helsingissä vai oliko Hevonkukkusessa? Sitä asiakaspohjaa vaan tässä mietin, että mahtaako tuota määrää edes löytyä…

Kaikesta huolimatta minä tykkään Reasta ja häntä on varmasti hyvä kuunnella. Joskus toki toivon, että hän olisi hieman kannustavampi, mutta sitten tajuan, että tähän sävyyn voin vaikuttaa juuri niin paljon, kuin jaksan ja haluan; Rea on kuitenkin vain minun (tai ehkä myös Sinunkin) pääni sisällä.

Mitä siinä mussutat?

Jotta sivuaisimme myös kannattamaani systeemiä nimeltä lean, haluaisin nyt kysyä itseltäni viisi kertaa ”miksi”. Tai tässä tapauksessa pyrin vastaamaan (lue: selittelemään) edes viisi kertaa ”siksi”. En vielä tiedä, pääseekö tällä menetelmällä tässä mussutuksessakin ongelman alkujuurille, mutta kokeillaan:

Miksi maksimiliikevaihto ja Lismin Rea?

Siksi, että luulen monen hevostalousyrityksen pyörivän epärealistisella pohjalla. Siksi, että jos et halua laskea hevosiin kuluvia seteleitä, laske nyt hyvä ystävä edes ne, mitä niistä voi tulla! Siksi, että voisit päätellä, onko se Sinun/minun/naapurin hevostaloudesta työllistyminen edes mahdollista. Siksi, että jos huomasit kuten minäkin, ettei se tällä pohjalla ole, niin voisitko keksiä jotain sivutoimisia liitännäispurosia tai uudenlaista hinnoittelua tai mitä tahansa, mikä mahdollistaisi kuitenkin sen hevostalousyrittämisen, koska sitä tarvitaan. Ja ihan vaan siksi, koska minä voin ja minä haluan ja minä ihan aikuisten oikeasti toivon voivani auttaa ja avartaa, hyvänpuoleisesti.

Ja kun nyt on tähän mussutuksen makuun päästy, niin mussutanpa vähän myös aiheesta hevosalan koulutus tai vaihtoehtoisesti oma oppimiseni hevosalan koulussa. En muista perusopinnoissa (hevosenhoitajatutkinto) laskeneeni muita laskuja kuin siitosorin ja siitostamman katetuottolaskelmat. Voi olla, että piti laskea jotain muutakin, mutta nämä jäi mieleen. Olisin kuitenkin sitä mieltä, että hevostalous Suomessa on enimmäkseen jotain muuta kuin niillä siitoshevosilla elämistä… Myöhemmissä opinnoissa (ratsastusksenopettaja, master) toki käytiin läpi vähän muutakin, mutta koska minulla oli laskentatoimen merkonomin pohjakoulutus, saatoin saada jotain hyväksilukuja enkä siis muista, että olisin saanut mukaani rautaisen ja realistisen paketin osiosta setelit ja niiden käyttö. Opin lyömään irtokengän (huonosti) ja opettamaan ratsastusta (vähän paremmin) ja hoitamaan heppasia (varsin välttävästi). Silti: jotta hevostalous Suomessa saataisiin hyvänpuoleisemmaksi ja ymmärtäväisemmäksi ja avoimemmaksi ja Rea Lismiin perustuvaksi, kokisin, että sen seteleiden laskemisen kuuluisi olla yhtä tärkeää kuin jodihauteen tekemisen ja penisiliinin pistämisen taito. Olisiko asiat toisin, jos näin olisi? Ja voisiko niitä setelijuttuja opiskella ja opettaa niinkin, että ei alkaisi oksettaa? Kokeillaanko?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *