HYVÄNPUOLEISET TYYPIT

Jos ne voi löytää hevosen rakenteesta, miksei hevostaloudenkin? Tämä blogi on projektini kohti hyvänpuoleista kehittymistä niin hevosalan yrittäjänä kuin ihmisenäkin. Olkoon kanssani lean, universumi ja läjäpäin hyvänpuoleisia tyyppejä. Mukana?

Minua ei aina kiinnosta. Enkä minä aina edes halua tajuta, miten tärkeitä ne ajoittain erittäin epäkiinnostavat asiat ovat. Ne pitää kuitenkin tehdä. Jokaisen (hevostalous)yrityksen on hoidettava kirjanpito, maksettava laskut, kirjoitettava laskut, suunniteltava tilaukset, kilpailutettava, selvitettävä, markkinoitava ja kyllä siellä somessakin ihan työkseenkin pitäisi olla, koska asiakaskin on. Mutta se motivaatio…

Universumi lähetti tajuntaani auditiivisvisuaalisen muistikuvan Lean-kouluttautumisestani, jossa Harri-ope räyhäsi suurin piirtein näin: ”Ei se ole se suomalainen työ, joka maksaa, vaan se suomalainen hukka.” Ja tajusin, että jahkailuni ja nysväämiseni on hukkaa, josta pitää päästä eroon. Otin testiin parikin menetelmää. En tiedä vielä, kumpi on parempi vai onko kumpikaan. Kokeile itse.

Menetelmä nro 1: Alusta loppuun

…eli tavallaan niin kuin virtaustehokkaasti. (Jos termi ei avaudu, lukaise huviksesi edellinen blogipostaukseni nimeltä KOHTI
VIRTAUSTEHOKKUUTTA – TAI JOTAIN… https://hyvanpuoleiset.fi/kohti-virtaustehokkuutta-tai-jotain/). Käytännössä yritin tehdä niin, että avatessani sen yhden uuden sähköpostin, tein kaiken sen käsittelyyn vaadittavan samalla kerralla alusta loppuun. Tällä vältyin siltä, että minun ei tarvitse avata samaa sähköpostia enää toista tai kolmatta kertaa. Tämä tuntui suurimmaksi osaksi ihanalle!!! Minä olen niin suorituskeskeinen ja pinnallinen paskiainen, että nautin suunnattomasti siitä, kun saan laittaa edes pään sisäiseen suoritusluettelooni merkinnän – check/tehty!

Hurmioituneena selvitin mailit ja tehtävät to do -listaltani toinen toisensa perään. Kunnes. Aina tulee joku tökki. Se voi olla hallintojohtaja, joka ei vastaa puhelimeen etkä pääse eteenpäin uuden vuokrasopimuksen laatimisessa ilman häntä. Se voi olla tietämättömyytesi kahden eri kivennäisen koostumuksista verrattuna hintaan ja käyttömäärään, mikä sinun on opiskeltava ennen kuin tilaat niistä toista puolen vuoden tarpeiksi. Se voi olla asiakas, jonka ryhmälle olet luvannut ensi kesälle oman leiriviikon, mutta kun se ei ole vieläkään saanut pomoltaan tietää kesälomiaan, että voisi varmistaa sen viikon, että voit sitten laittaa myyntiin sen varalla olevan toisen viikon… jatka itse listaa haluamallasi tavalla.

Hermorakenteeni sekä työssä ja elämässä olevat muutkin aikataulut huomioiden jouduin aika monta kertaa luopumaan tästä toimintamallista… Valitin tästä kollegalleni ja hyvälle ystävälleni, vaikka olenkin nykyään ehdoton valittamiskulttuurin syvällinen vastustaja. Suorastaan kiihkeä sellainen. Silti sorruin ja valitin. Ja sain vastauksen: ”Tiiätkö Tiina, niitä on olemassa semmoisiakin ihmisiä, että ne tekee maanantaina töissä ne asiat, mitä ne ehtii ja mihin ne kykenee. Sitten ne tekee jotain muuta ja nukkuu yön yli ja jatkaa tiistaina.”  Tämä oli kuulemma normaalia. Valaistuin. Olen jo hyvän tovin hokenut, että tämä on minun työni, ei minun harrastukseni. Ja sitten en kuitenkaan ”uskonut niin kuin saarnasin”, koska jos nyt ihan totta puhutaan, en minä sitä normaalia työelämää ole vielä kuitenkaan päässyt kokemaan tai edes kovin läheltä näkemään. En haudannut menetelmää nro 1. Otin kokeiluun kakkosen.

Menetelmäni nro 2: Tomaattihommia

Koska olin jokseenkin jumissa ja kaipasin virikkeitä kuten muutkin häkkieläimet, universumi muistutti vanhoista ystävistäni, tomaateista. Käytin niitä joskus opiskeluhommissa, ja unohdin ne. Universumi toi ne syliini, kun opiskelin hevosyrittäjien somemarkkinointiin suunnatulla
verkkokurssilla nimeltään ”Mitä tänään postattaisiin?” (Vilpitön suositus tälle kurssille! Lisätietoja tästä löytyy tuon linkin kautta:
https://www.hevoshieronta.net/tiina-mita-tanaan-postattaisiin. Peeäs: ja ei, klikkaus ei velvoita Sinua mihinkään enkä minä hyödy siitä rahallisesti punaista puupenniä. Kiinnostaa vaan, että kiinnostutko jostain, mitä suosittelen.) Mutta asiaan eli niihin tomaatteihin.

Se oli joku Italian-Pertti, joka ne aikanaan kehitti. Pomodorot eli tomaatinsiivut. Siinä tehdään ajastimen avulla töitä keskittyneesti 25 minuuttia, ja kun se piippaa, pidetään 5 minuutin tauko ennen uutta tomaatinsiivua. Neljä siivua saa tehdä 5 minuutin tauolla, jonka jälkeen
pidetään pidempi, vähintään 20 minuutin tauko. Netistä löytyy ajastin mm. tuolta: https://tomato-timer.com/, jos ei tykkää käyttää vaikkapa
kännykän ajastinta tai munakelloa… Tein siis paperitöitä vimmatusti siivun kerrallaan. Sitten poistuin väkisin koneelta, kävelin ympäri
maneesitupaa, juoksin paikallani, että vähän hengästyttikin, viritin joogamaton lattialle ja pylleröitsin sen päällä yms. Ja taas piippauksen
kuultuani palasin sorvin ääreen. Oli oikeasti aika hyvä!! Kyllä oli viisas mies se Italian-Pertti. Itse koin tästä menetelmästä mm. seuraavat hyödyt:

  • Kun setti ei kestä tuon pidempään, voi hyvin pakottaa itsensä keskittymään edes sen hetken niihin veemäisempiinkin hommiin.
  • Luulen, että vältyin muutamalta päänsäryltä ja niskajumilta, kun ymmärsin taukoliikkua riittävän usein.
  • Tein itselleni listan paperihommista, jotka on pakko tehdä, vaikka ei kiinnostaisi, ja väkisin käytin edes yhden pomodoron päivässä siihen tervanjuontiinkin. Ja ta-daa: ne ikävät hommat tuli tehtyä tai edes vähenivät ja taas sai tehdä mukavia!
  • Ei tarvinnut koko ajan kytätä kelloa, milloin pitää olla taas pitämässä tuntia tai hakemassa hevosia sisälle tms., kun sai vaan tehdä
    ja odottaa piippausta.
  • Luulen keksineeni, miten tätä voi hyödyntää myös niissä oikeissa tallihommissa…

    Vuorovetoja/risteytetty tomaatti

    Vaikka altistin taas kerran itseni ihmiskokeelle ja tein töitä vuoropäivinä eri menetelmillä, en tyhmyyttäni keksinyt, kumpi oli parempi. Sitä paitsi uskontoni Leanin mukaan virtaustehokkuus pelastaa kaiken. Tomaatista ei ollut mitään puhetta… Päätin silti uhmata maailmankaikkeutta ja risteyttää tomaatin: Teen nykyään jokaista pakollista tietokonehommaani (mm. sähköpostien käsittely,
    laskutus/laskujen maksu, markkinointi, kotisivujen päivitys…) pomodoro kerrallaan niin, että pyrin saattamaan jokaisen aloittamani homman alusta loppuun heti, mutta jos se ei onnistu, siirrän kesken jääneen omaan to do -listaansa ja jatkan sen käsittelyä jossain tulevassa pomodorossa. Tomaatin sisällä siis on virtausta, tai jotain…

    Entäs ne oikeat työt sitten?

    Ainakin alustavan kokeiluni mukaan tomaatit voi ottaa mukaan myös tallihommiin. Ymmärrän toki, että jos ratsastustunti kestää 60
    minuuttia, niin ei siinä välissä voi hihkaista, että opella on nyt 5 minuutin tauko välissä ja sitten jatketaan…  Eikä toisaalta voi tehdä
    niinkään, että hakee tarhoista sisälle vain osan hevosista ja pitää tauon juuri sillä hetkellä, kun se viimeinen on vielä hakematta ja vetää
    etukeulaa portilla tuulessa ja tuiskussa…

    Silti uskon, että iso osa tallin rutiinitöistä voi jakaa 25 minuutin pätkiin. Ja senkin sanon, että vaikka tämä tekniikka on käsittääkseni
    kehitetty ”paperihommiin” ja vähemmän fyysiseen työhön, se varmasti toimii myös näissä meidän alan ”oikeissa töissä”. Mietitään vaikka karsinoiden tai tarhojen siivousta. Se voi olla melkoisen raskastakin. Jaksaisitko tehdä sitä paremmin 25 minuuttia, jos tiedät, että sen jälkeen taskussasi piippaa ja pidät vaikka puoliväkisin lyhyen tauon, jonka aikana esimerkiksi vain istut ja lepäät. Sitten taas jatkat uuden varvin oikeita hommia. Yksi tomaatinsiivu voisi hyvin auttaa myös selkeyttämään prosessien rajapintoja. Yhteen siivuun voisi mahduttaa useamman peräkkäin tehtävän pikkuprosessin tai sitten jonkun isomman voisi jakaa kahtia, jos sen kesto on yli yhden siivun…

    Aion altistaa omat tallityöntekijäni tälle oikeiden töiden tomaattitestille. Luultavasti taas pyörittelevät minulle silmämuniaan, mutta epäilemättä edes osittain hyvänpuoleisesti. Pyydän myös Sinulta: Kokeile näitä systeemejä ja kerro, oliko niistä apua! Kiinnostaisi kovasti… Iloisia, hyvänpuoleisia ja alusta loppuun tomaattisia aikoja!

Visuaalinen näkemykseni aiheesta, miten hukka vaanii tomaattia…

2 thoughts on “MOTIVAATIO, HUKKA JA TOMAATTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *