HYVÄNPUOLEISET TYYPIT

Jos ne voi löytää hevosen rakenteesta, miksei hevostaloudenkin? Tämä blogi on projektini kohti hyvänpuoleista kehittymistä niin hevosalan yrittäjänä kuin ihmisenäkin. Olkoon kanssani lean, universumi ja läjäpäin hyvänpuoleisia tyyppejä. Mukana?

…on yrittäjän leipä maailmassa… Paitsi että en pidä sanasta yrittäjä, jonka idolini Marja Tyrni aikanaan onnistuneesti käänsi Lontoon kielelle sanaksi tryer. Haluan olla onnistuja. Se kuulostaa paremmalta. Matkani kohti mieletöntä “succeetani” on kuitenkin alkava asioiden pilkkomisella. Aamutalli ei enää ole aamutalli, vaan se on läjä yksittäisiä selkeärajaisia prosesseja. Tunnustan, että ne eivät ole, eivätkä varmaan koskaan tulekaan täydellisen valmiiksi. Silti ne ovat auttaneet meitä jo nyt valtavasti monellakin eri osa-alueella.  

Rajansa kaikella 

Jos leikitään tehdasta ja liukuhihnaa, on prosessien rajat melko helppo määrittää. Jos osaston nro 69 tehtävänä on kiinnittää hilavitkutin A härpättimeen B, on työ tehty, kun hilavitkutin on kiinni härpättimessä. Meillä aamutalli on tehty, kun hevoset on ruokittu ja tarhattu. Jos hevosia on parisenkymmentä, on muuttujia melkoinen määrä. Ja tietenkin kuvaan astuu myös ystävämme poikkeama, joka ilmenee tilanteesta ja vuodenajasta riippuen esim. tarhasta karanneena shetlanninponina tai jäätyneenä juoma-automaattina. Yhtä kaikki, rutiinityöt voidaan pilkkoa pienempiin palasiin. Pilkkomisen etuna on mm. se, että jokainen prosessi saa omat rajansa. Silloin on helpompi määrittää, milloin kyseinen työ on oikeasti tehty. Se ei jää kesken, unohdu tai jää tekemättä. Lisäksi rajatut prosessit auttavat töiden standardisoinnissa, joka ansaitsee oman postauksensa.  

Case nimeltä rehujen jako 

Palasiin jaon ja työntekijöidemme yhteispohjoismaisen ideoinnin tuloksena muutimme tallimme rehujenjakokäytännön. Ennen rehut jaettiin rehukärryllä aamutallissa suoraan ruokakuppeihin (aamuruokinta). Sama toistettiin iltatallissa (iltaruokinta) ja tarvittaessa vielä päivälläkin, jos joku suursyömäri tarvitsi myös päivällä väkirehuruokinnan heinien lisäksi. Kärryn äänen kuullessaan ahneimmat kavioeläimet alkoivat möykätä (ja ei, aikani/hermorakenteeni/taitotasoni ei riitä koulutusprosessiin tämän ehkäisemiseksi ainakaan tallin toiseen päähän, sori) ja rehukärryt olivat käytävällä sekä hevosten että ihmisten tiellä. Nykyään väkirehut jaetaan kerran päivässä hevosten ollessa ulkona kannellisiin pikkusankoihin (ilmaisia ämpäreitä on olemassa! Kiitos kunnan keskuskeittiö ja ravintola Hetki), jotka roikkuvat karsinan etuseinässä omissa koukuissaan. Toinen kärryajo tallissa tapahtuu heinäkärryillä myöskin vain kerran päivässä. Kun hevoset ovat ulkona, sisälle jaetaan samalla ajolla iltapäivän korsirehut karsinoihin ja illan korsirehut Ikean pusseihin karsinoiden etuseinän koukkuihin. Toki ajelemme aamu- ja päiväheinät mönkijällä tarhoihin kahteen kertaan, mutta tallissa ei enää tarvitse kärrytellä aamuin illoin.   

Tämän seurauksena meillä on prosessiohjeissa erilliset kohdat:  

  • Aamuruokinta 
  • Aamuheinien jakaminen 
  • Turvotettavien turvotus ja ovien avaaminen 
  • Väkirehujen jako sisälle 
  • Heinien jako sisälle 
  • Päiväheinien jakaminen 
  • Iltaruokinta 

Aamuruokinta sisältää toisen rehusangon kippaamisen karsinan ruokakuppiin, hevosen ja juoma-automaatin silmämääräisen tarkastuksen sekä mahdollisen loimituksen tarhausta varten. Onnistuu yhdellä ovenavauksella per hevonen.     

Aamuheinien jakaminen suoritetaan tarhakartan mukaisesti mönkijällä tarhoihin. Tämä on yleensä suoritettu jo edellisenä päivänä talviaikaan, jolloin hevoset pääsevät suoraan aamuväkirehuiltaan ulos heinille. Peeäs: Tiedän, että ohjesääntö sanoo, että hevosten on hyvä saada korsirehut ennen väkirehuja. Meillä ollaan silti niin tuhmia, että ohjesäännöstä poiketaan aamuisin käytännön sujuvuuden kannalta. Ja oikeasti, kun ne hevoset odottaa niitä väkirehujaan ja ulos pääsyä, ei ne koske niihin aamuheiniin karsinassa. Kokemus puhuu 

Turvotettavien turvotus ja ovien avaaminen suoritetaan tarhauksen jälkeen, että turvotettavat (pellavainen ja green line) ehtivät turvota kunnolla ennen kuin ne jaetaan sankoihin. Ovien avaaminen (satulahuoneet ja toimisto) ei liity tähän muuten millään lailla, mutta kun ne ovat siinä pesupaikkojen vieressä, niin yhdistettiin se tähän prosessiin, ettei unohdu avata. 

Väkirehujen jako sisälle suoritetaan karsinoiden siivouksen jälkeen. Väkirehukärrystä jaetaan väkirehut karsinan etuseinällä roikkuviin pikkusankoihin. Kerralla jaetaan siis sekä aamun että illan väkirehut. Ohjeet rehujen jakoon ovat karsinan seinien liitutauluissa, siinä heti sankojen yläpuolella. Turvotettavat ovat valmiiksi turvotettu, ja ne jaetaan samalla. Yksi rehukärryajelu tyhjässä tallissa per päivä suoritettu.    

Heinien jako sisälle karsinoiden siivouksen jälkeen ennen lattioiden lakaisua. Samalla jaetaan siis sekä iltapäiväheinät karsinoihin että iltaheinät Ikean pusseihin. Yksi heinäkärryajelu tyhjässä tallissa per päivä suoritettu.   

Päiväheinien jako kuten aamuheinätkin. Tämä on hevosten päivän toinen heinäannos. Kolmas odottaa niitä karsinoissa ja neljäs tulee illalla karsinaan.    

Iltaruokinnalla iltatallin tekijä kippaa iltaväkirehut sangosta ruokakuppiin ja heinät Ikean pussista karsinaan. Samaan on yhdistetty myös hevosen ja juoma-automaatin tarkastus, turhien loimien riisuminen sekä näkyvien lantojen poisto karsinasta. Menevät taas yhdellä ovenavauksella per hevoseläin. Ja pyynnöstä mainittakoon, että mikäli turhia loimia ei ole riisuttavana eikä iltalantoja ole pakko ottaa karsinoista (ne on jo kertaalleen siivottu, tämä on ihan vaan hifistelyä), pystyy iltatallin tekemään vaikka äitini. Kaikki kunnia edellä mainitulle hahmolle, mutta sanottakoon, että polvileikattu seitsemänkymppinen eläkkeellä oleva kotisairaanhoitaja ei ole hevosalan ammattilainen. Kaikkien ei tarvitse olla. Kun prosessi on riittävän yksinkertainen, siitä suoriutuu monentyyppinen kädellinen olento, jolla on vähintään yksi näkevä silmä.  

Neljä vastaan seitsemän 

Äskeisen casen mukaan hevosemme saavat ruokaa neljästi päivässä. Se kuitenkin tarkoittaa seitsemää prosessia. Eikä se itse asiassa vielä edes riitä. Esimerkistä puuttuu ruokintaan oleellisesti liittyvät prosessit mm. rehujen hankinnasta, paalien siirrosta ja paalimuovien käsittelystä. Silti tämä prosessien rajaus on selkeyttänyt arkea paljon. Tarha- ja karsinakartat palvelevat niin ruokinnan kuin tarhauksenkin prosesseja. Prosessiohjeet, niin edellä mainitut kuin muutkin, löytyvät lantalan käytävän magneettitaululta.  

Alussa ohjeiden auki kirjoittaminen tuntui työläältä ja turhanpäiväiseltä. Kuitenkin pidin mielessäni Lean-koulutuksesta poimineeni mieltäni mullistaneen lauseen: Jos ei ole selkeää systeemiä, ei ole kehittymisen edellytyksiäJa sitten oli se toinen kaveri nimeltään George Morris, joka sanoi “Huonokin systeemi on parempi, kuin ei systeemiä ollenkaan”Siispä jatkoimme prosessien rajojen etsimistä ja palaverikeskusteluja mm. siitä, kannattaako ne turvotettavat rehut jakaa sittenkään niihin aamu- ja iltasankoihin vai kenties suoraan ruokakuppiin jne.  Hyvänpuoleisesti. Nyt ja aina.  

 

Ei se esteettinen nautinto ole, mutta meillä toimiva ja turvallinen…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *