HYVÄNPUOLEISET TYYPIT

Jos ne voi löytää hevosen rakenteesta, miksei hevostaloudenkin? Tämä blogi on projektini kohti hyvänpuoleista kehittymistä niin hevosalan yrittäjänä kuin ihmisenäkin. Olkoon kanssani lean, universumi ja läjäpäin hyvänpuoleisia tyyppejä. Mukana?

Meillä oli koulussa (Suomen yrittäjäopisto, yritysjohtamisen erikoisammattitutkinto) prosessipäivä. Kuljimme kouluun kimppakyydillä ihastuttavalla akkasakilla. Vakiosakki milloin kenenkin omistamassa ajoneuvossa olivat lisäkseni tilauskonepajatehtaan ja hoitokodin johtajarouvat. Aamuäreänä ja kyynisenä idioottina mussutin aamulla autossa armaille opiskelutovereilleni, että ei hevosalan töissä mitään prosesseja ole, turha päivä tämäkin. Tunnustan. Olin jokseenkin väärässä. Ratsastuskoulumme sisäänosto-, varastointi- ja kilpailutusprosessit eivät toki ole samaa luokkaa kuin vaikka Toyotan tehtaalla, mutta arkiprosesseja löytyikin pilvin pimein. Aloin ensimmäisenä paneutua niihin, olkoonkin lillukanvarsia kokonaisuuden kannalta. Jostain se oli liikkeelle lähdettävä.  


Aina on arki ja maanantai  

Arkiprosessit sisältävät ymmärtääkseni kaikissa hevoseläinten kotikoloissa aamu-, päivä- ja iltatallin toimet. Millaisia ne ovat, riippuu tietenkin yksikön rakenteista (talli/aktiivitalli/pihatto…) sekä hevostalouden suuntautumisesta (ratsastuskoulu/ravitalli/yksityistalli/harrastetalli/siittola…). En pysty antamaan kenellekään aukottomia ohjeita, että jos teet näin, arkiprosessisi helpottuvat. En edes itselleni. Kirjoitimme ensin ylös mahdollisimman yksityiskohtaisesti omat tapamme toimia. Jo sen myötä keksimme monta asiaa, miten voisimme helpottaa ja järkiperäistää toimintamallejamme ilman, että hevosten hyvinvointi kärsisi mitenkään.  


Hevoseläin kello(taulumalli) kaulassa 

Läksimme avaamaan prosesseja hevosten elämän kannalta. Oleelliset toimet eli ruokinta, tarhaus, hoito ja liikunta pyrittiin miettimään uudistetuin ajatuksin. Lean-projektin konsulttimme osasi esittää todella typeriä kysymyksiä, mitkä eivät sitten pienen pureskelun jälkeen olleetkaan niin typeriä. Olimme vain sokeutuneet ajattelemaan arkea pelkästään tuttuun ja turvalliseen malliimme. Päivärutiineistamme piirrettiin kellotaulumalli, johon oleelliset toimet sijoitettiin. Läksin ajattelemaan prosessejamme siltä pohjalta, että jos itse kuolisin/sairastuisin tms. pystyisikö joku muu ottamaan systeemimme haltuun ilman olemassaoloani. Ja paljonko olin käyttänyt aikaa ainaiseen huolehtimiseen mm. siitä, että aamutallilaiselle pitää muistaa soittaa tuntien jälkeen, että ei laita Konstaa tarhaan aamulla, kun siltä irtosi tunnilla kenkä ja kengittäjä tulee aamulla, jos ehtii ja että Masa on siirretty toistaiseksi toiseen karsinaan, kun sen juomakuppi alkoi vuotaa ja se piti sulkea, kunnes Make ehtii hakemaan kaupasta sopivan varaosan ja korjaamaan sen jne. Osannette samaistua…    


Esikoiseni – ylpeyteni – THE TARHAKARTTA 

Ensimmäisenä päivitykseen pääsivät tarhakartta ja karsinakartta. Meillä oli kyllä molemmat olemassa A4 tulosteina, mutta niiden päivittäminen ontui. Sain haalittua talliimme kaksi käytettyä isoa magneettitaulua. Yksi liitutaulu olikin jo olemassa. Yksi magneettitaulu ja vanha liitutaulu siirrettiin keskeiseen paikkaan tallin keskikäytävälle. Toinen magneettitaulu sijoitettiin lantalaan menevälle käytävälle. Tulostutin hervottoman kokoisen tarhakartan ja karsinakartan likaa sietävälle paperille, jotka kiinnitin keskikäytävän magneettitaululle. Sitten nakitin erään auttavaisen ja ihanan vakioasiakkaani ostamaan muutaman kymmentä isohkoa magneettia, jotka hän nimikoi ja tuunasi. Yhtä hevosta kohden oli aina kaksi samanväristä nimikoitua magneettia. Toinen magneetti sijoitettiin karsinakarttaan ja toinen tarhakarttaan. Satunnaisesti majoittuville hevosille ostettiin pieniä erivärisiä tarralappuja. Yrityksemme ei köyhtynyt tästä montakaan kymmentä euroa. Työajan säästössä tämä on maksanut itsensä takaisin jo moneen kertaan.  

Tunnustan. Olin ja olen edelleen karttataulusta äärimmäisen iloinen ja ylpeä. Karsina- ja tarhapaikkojen suunnittelu on nyt helppoa ja nopeaa. Visuaalinen malli auttaa monessa tilanteessa. Ja mikä parasta, karttojen päivittäminen on nyt erittäin helppoa. Enää ei tarvita kumittamista/yliviivaamista/uutta tulostetta kartoista tms. Satunnaiset vierailijat on helppo ja nopea ohjeistaa. Tarhoihin heiniä jakava voi ottaa kartasta kuvan kännykkäänsä, jos meinaa unohtaa, monelleko hevoselle mihinkin tarhaan pitää heinät jakaa. Toki ymmärrän, ettei tämä vielä koko hevosalaa pelasta, mutta sallinette edes pienen onnistumisen ilon keski-ikäiselle ja ajoittain melkoisen kyynistyneelle yrittäjärouvalle.  

6 thoughts on “PROSESSIEN HYÖKKÄYS VOL. 1

  1. Oikea asenne Tiina: et jääräpäisesti sano että meillä tehdään kuten on aina tehty eikä muuteta mitään, vaan suhtaudut avoimin mielin uusiin, kenties entistä toimivampiin toimintatapoihin.

  2. Kiitos magneettivinkistä! Itsellä pieni talli ja simppelimmät systeemit ja silti jotenkin nuo tarhausohjeet on ollu sekavia tuuraajia ajatellen…ja kauheen työläitä itse kirjuutella. Mulla jo jokaisella hevosella onkin oma värikoodi, jolla on merkitty mm. loimet. Olen estetiikkanillittäjä, joten loimia ei pidetä tallin puolella ollenkaan ja vieläpä suosin samanlaisia loimia kaikilla hevosilla eli hermothan siinä menee pukijoilla kun kaivelee kokolappuja löytääkseen erikokoisten palttoot hyllystä ja kuivaustelineestä…niinpä jokaisen loimessa on vyössä oman värikoodinsa mukainen kangasnauha ja loimet viikataan niin, että värinauha jää näkyviin – halpa merkkausväline, ei huuhdoudu sateessa, ei tartu mihinkään kiinni niinkuin avaimenperät ym kilkuttimet…nyt sitten vaan samalla värikoodilla tekemään tarhakartta 🙂

    1. Ole hyvä! Ja suurkiitos omista vinkeistäsi! Ei tällä alalla pyörää tarvitse uudelleen keksiä, mutta just jos jokainen ”omassa hiekkalaatikossaan pyörivä” keksisi ne omat juttunsa, miten oma arki pyörii paremmin ja on itsellä parempi olla, niin se ei ole keneltäkään pois. Ymmärrän ton estetiikan ja värikoodit on oikeesti huippuja. Meillä hieman (lue: niin maan Ristuksen paljon) estetiikka kärsii, kun karsinoiden ovissa epämääräisiä loimia ja sankoja ja pussukoita, mut aion selittää ne myöhemmissä postauksissa. Niille on syynsä, ja ne toimii meillä just nyt ihan kivasti. =)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *