HYVÄNPUOLEISET TYYPIT

Jos ne voi löytää hevosen rakenteesta, miksei hevostaloudenkin? Tämä blogi on projektini kohti hyvänpuoleista kehittymistä niin hevosalan yrittäjänä kuin ihmisenäkin. Olkoon kanssani lean, universumi ja läjäpäin hyvänpuoleisia tyyppejä. Mukana?

 Moni talli markkinoi palveluitaan yksilöllisellä hoidolla. Tietenkin. Hevosethan ovat yksilöitä. Minun tekisi silti mieli markkinoida tehdasmaista hoitoa, silläkin uhalla, että asiakkaani eivät sulata sanomaani hyvänpuoleisesti. Arkiprosessit seuraavat kuitenkin toisiaan melkoisen samalla kaavalla joka päivä. Tottakai se kaava katkeaa, joskus useinkin. Sen katkeaman nimi on poikkeama ja se on tyypiltään muodonmuuttaja (vähän niin kuin ne möröt Harry Potterissa). Poikkeamasta selvittyämme on kuitenkin palattava kaavaan, standardiin eli arkiprosesseihin. Kun poikkeaman aiheuttaneet tarhan aidan rikkoneet poninpeijoonit on saatu kiinni, täytyy jakaa ne päiväheinät kuitenkin loppuun… 

Töitä sekuntikelloa vastaan 

Minua on siunattu universumin parhaalla henkilökunnalla. Nyt ja aina. Lean-projektimme alkumetreillä meillä työskenteli tallitöissä itseni lisäksi neljä kansalaista: Mieheni (epäilemättä hevosnaisen anonyymi uhri tasolla hard core), hevosenhoitajaoppari, eläkeikää lähestyvä charmantti hevostaustaton kirvesmies ja harjoittelija heppakoulusta. Sovimme, että jokainen kellottaisi ajan muutamana päivänä tekemästään prosessista (esim. heinien jakaminen sisälle). Ajat laitettiin ylös prosessiohjetaululle. Korostin, että kyseessä ei missään tapauksessa ole nopeuskilpailu, vaan pyrimme määrittämään standardiajan, missä kuka tahansa kädellinen olento pystyi tekemään tietyn prosessin alusta loppuun. Toki minulle hymyiltiin hieman vinosti, kun suu vaahdossa itse ja konsulttiamme hyödyntäen tilitin päivistäni polkuautotehtaalla ja fetissistäni tuoda LEAN tallillemme. Mutta niin me vaan kiltisti kipitimme prosessista toiseen sekuntikellot kaulassamme (kiitos muuten kellojen lainasta ratsastuksen tähtiseuramme Iron Team Riders ry, muistin ehkä palauttaa kellot kisakaappiin). 

Ope pussittaa ihan ite 

Meillä oli siis jo olemassa prosessit rajoineen (eli suomeksi rutiinisti tehtävät työt). Työt oli selkeästi määritetty ja kirjattu ylös prosessiohjeisiin yhdessä sovittujen käytäntöjen mukaisesti. Alku jatkuvan parantamisen mallille oli luotu. Sain huomata, että alku ei kuitenkaan ollut edes teini-iässä, vaan lähinnä sikiöasteella. Ohjeet olivat selkeät ja jokainen velvoitettiin tekemään työt pilkuntarkasti ohjeen mukaan. Osallistuin itsekin ajanottokokeiluun prosessin nimeltä heinien jako sisälle-suhteen.  Laitoin sekkarin käyntiin ja aloin täyttää Ikean pusseja. Niihin meillä jaetaan hevosten iltaheinät. Ladon seinällä on koukut pusseille ja itse väsätty pussitusteline, missä pussi pysyy avonaisena, kun siihen sulloo heinää suurpaalista. Täytin pussit ja kannoin ne talliin karsinoiden etuseiniin. Lihaville/poneille keskikokopussi ja laihoille/isoille iso pussi. Pussin koko löytyi karsinan nimitaululta ja koukku pussille etuseinästä. Sitten jaoin heinäkärryllä iltapäiväheinät karsinoihin. Lopuksi täytin heinäkärryn valmiiksi seuraavaa käyttäjää varten. Olin rauhallinen ja keskityin tekemääni. Aikaa tähän meni puolisen tuntia.   

Ei aina voi voittaa, ei edes joka kerta 

Kaikkien työntekijöiden yhteisessä viikkopalaverissa vertailimme tämän prosessin aikoja ja tapoja keskenämme. Ripein toimissaan oli tavallisesti ollut eläkeikää lähestyvä kirvesmies. En tunnusta olevani kovin kilpailuhenkinen (enpä…), mutta silti tunsin lievää annoskateutta hänen ajoistaan. Olkoonkin, että hän on ihmisenä erittäin fiksu ja ihana ja erinomaisella maalaisjärjellä varustettu yleismies, mutta silti. Minä olen kuitenkin kohtuullisen reipas ja rutinoitunut ja ajatteleva hevosalan ammattilainen. Joku tässä ei täsmännyt. Olen toki kuullut sen, että jokainen on oman työnsä asiantuntija. Lisäksi tykkään tituleerata itseäni johtavaksi ratsastuksenopettajaksi, ja kertoa heti siihen perään mistälie kuulemani elämäntotuuden: “Ne tekevät, jotka osaavat. Ne jotka eivät osaa, opettavat. Ne jotka eivät osaa opettaa, johtavat.” Tuli taas hyvä muistutus pitää leuka lähempänä rintaa.  

Miten meni noin niinku omasta mielestä? 

Vaikka ohje oli ollut selkeä, pystyimme vielä tekemään työn omilla tavoillamme. Edellä mainittu herrasmies oli jättänyt pussit valmiiksi karsinoiden etuseiniin ja täytti ne suoraan heinäkärrystä käytävällä. Tämän takia heinäkärry piti käydä täyttämässä ladossa kesken heinien jaon, mutta silti systeemi oli ripeämpi ja sisälsi vähemmän virheen mahdollisuuksia kuin minun tapani toimia. Nerokasta. Olin itse niin rakastunut tähän elämää suurempaan innovaatiooni eli latoon rakennettuun pussitustelineeseen, etten nähnyt sen ylitse. Mutta kun ne karsinan etuseinien pussikoukut ajoivat lähestulkoon saman asian. Näin pieni asia vähensi tähän prosessiin käytettävää päivittäistä työaikaa noin kymmenellä minuutilla. Se tarkoitti yhtä miestyötuntia viikossa ja yhtä miestyöviikkoa vuodessa. Lisäksi se oli tapana ergonomisempi ja vähensi myös virheen teon mahdollisuuksia. Jos pussit olivat aina paikallaan, oli huomattavasti hankalampi laittaa koukkuun liian pieni/iso pussi tai unohtaa koko pussukka koukusta.   

Päivitimme prosessiohjeen. Saimme luotua jonkinlaisen standardin. Jatkuvan parantamisen malli oli syntynyt. Olimme ja olemme edelleen niiiiiiiiiin alkutekijöissämme, ettei mitään rajaa. Mutta tiedättekö, että hyvässä hengessä ja huumorilla höystäen toteutettuna tämä on oikeasti aika kivaa!   

Miksi, oi miksi? 

Miksi kaikkien pitää toimia samalla tavalla? Tapetaanko näin luovuus ja yksilölliset vahvuudet? Muistan hämärästi Lean-koulutuksesta esimerkin, missä sivuttiin vahvasti pigmentoitunutta henkilöhahmoa nimeltä Usain Bolt. Jos työprosessin osa on lyhyen matkan nopea juoksu, on tämä kaveri varmasti viisasta palkata siihen. Mutta koska saman työtehtävän joutuu toisinaan tekemään myös joku muu, emme pysty laskemaan kyseiseen prosessiin todellisuudessa kuluvaa aikaa realistisesti. Eikä niitä hevosalan Usain Bolttejakaan riitä jokaiselle työmaalle, ja jos niistä revitään joka hetki 110 % irti, jäävät vielä saikulle tai väsyvät muuten hommiinsa.  

Kun arkiprosessit on standardisoitu, voidaan laskea perusarkeen realistisesti kuluva työaika. Sen jälkeen nähdään, minkä verran aikaa jää muuhun työhön. Virheiden määrä vähenee, tai ainakin virheet ja niiden perimmäiset syyt löytyvät helpommin. Prosessin lopputulos on sama riippumatta sen tekijästä. Toiminta on ennakoitavissa ja siinä on edellytykset kehittymiselle. Ja koska standardien on tarkoitus kehittyä (jatkuvan parantamisen malli), tarvitaan luovuutta ja hyvänpuoleisia tyyppejä. Meistä ei siis tule robotteja, vaan luovuus saa kukoistaa jokaisessa yksilössä. Mutta olis se silti hauska saada se Usain Bolt meille töihin. Pitänee aloittaa ulkomaantyölupien selvitys luppoaikana…  

Siinä se ladon seinässä möllöttää, pussitusteline. Ite otin kännykällä kuvan huonossa valossa. Saa kivan perspektiivin, kun vertaa puoliammattikuvaajien otoksiin… =)

6 thoughts on “STANDARDISOIN, STANDARDISOIT, STANDARDISOIMME, VAI-MITEN-SE-MENI…

  1. Apua, nyt en kestä! Ihanaa että joku hevosalan työnantaja on ottanut asiakseen askarrella kaikille työntekijöille yhteneväiset työtä HELPOTTAVAT prosessit tallin töihin! Tätä ilosanomaa aion jakaa myös opintojeni yhteydessä jokaiselle jonka saan pakotettua kuuntelemaan (liittyi se käsiteltävään aiheeseen tai ei). Kiitos Tiina, olet eri fiksu!
    t. Luonto- ja hevosmatkailun ohjaaja vm.-13 (ish?), entinen tallityöntekijä, nykyinen väsynyt ihminen

    1. Parahin MarJukka-Poika! En ehkä kestä ylisanojasi. Mikään ei ole siis muuttunut siltä osin =). Ja tunnustan, että systeemi ei ole (vielä) lähelläkään täydellistä, mutta meitä ei enää väsytä yhtään niin paljon, kuin ennen. Ala tulla käymään! Oikeesti! t. ei-enää-niin-väsynyt-ylipääope ps:ilosanoman jakamisesta saa ilmaisen ratsastustunnin, ounli foor juu!

  2. Kaupat tuli, kiinni veti!
    Täytyypä raivata tilaa, ah, niin kiireiseen kalenteriin, ja tulla moikkaamaan! Tilasin opettajalta jo visiitin Rautalammille seuraavaan heppamoduuliin. Jälleennäkeminen on tosiasia!
    ps. Ilahduin lisänimen muistamisesta! 😀

  3. My name is Pete and I want to share a proven system with you that makes me money while I sleep! This system allows you to TRY the whole thing for F R E E for a whole 30 days! That’s right, you can finally change your future without giving up any sensitive information in advance! I signed up myself just a while ago and I’m already making a nice profit.

    In short, this is probably the BEST THING THAT EVER HAPPENED TO YOU IF YOU TAKE ACTION NOW!!!

    If you’re interested in knowing more about this system, go to http://globalviralmarketing.com/?ref=qkgWOPkN5RoC1NWh and try it out. Again, it’s FREE!

    You can thank me later

    /Pete

    1. Hello Peter! I think You must sleep very much… But no thanks, I change my future my own way. I can thank You now (not later) with my rally-english = Thank You! I think You are hyvänpuoleinen too. With all my love, Tiina ihan ite

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *