HYVÄNPUOLEISET TYYPIT

Jos ne voi löytää hevosen rakenteesta, miksei hevostaloudenkin? Tämä blogi on projektini kohti hyvänpuoleista kehittymistä niin hevosalan yrittäjänä kuin ihmisenäkin. Olkoon kanssani lean, universumi ja läjäpäin hyvänpuoleisia tyyppejä. Mukana?

Lapsuuden toiveammattini oli ratsastuksenopettaja. Tosin ensimmäinen versio taisi olla kukkien kastelija ja seuraava tiskaaja, mutta nämä vaihtoehdot hylkäsin ainakin toistaiseksi jo alle kymmenvuotiaana. Sen jälkeen tätä unelmaa kohti olen kulkenut melko systemaattisesti. Jo nuorena ymmärsin, että jos tätä jaloa ammattia aikoi harjoittaa, täytyi olla ratsastuskoulu ja ainakin jonkinlainen käsitys yritystoiminnasta. Peruskoulun jälkeen opiskelin ensin laskentatoimen merkonomiksi ja sitten hevosenhoitajaksi.  Tämän jälkeen matka jatkui sille viimeiselle opistopohjaiselle ratsastuksenopettajalinjalle (kiitos ja kunnia ROK11 eli Team HuuHaa), jolta valmistuin siinä vuosituhannen vaihduttua. Pykälä yksi siis saavutettu. 


Töitä ja tavoitteita  

Tein töitä vieraan palkkalistoilla muutaman vuoden, kunnes kohtalo/universumi/joku-äärimmäisen-huonon-pilan-keksinyt johdatti minut yrittäjäksi keskisuureen ratsastuskouluun, joka nyt sattui sijaitsemaan muutaman hassun tuhannen asukkaan varsin omaperäisessä pitäjässä. Tiesin astuvani isoihin saappaisiin, mutta alta kolmekymppisellehän kaikki on mahdollista, ainakin omasta mielestään. Vanhemmat ja viisaammat alan yrittäjät lohduttivat, että katsot siellä sen ensimmäisen vuoden, ja sitten jo tiedät, miten se homma pyörii. Katsoin vuoden. Ja toisen. Ja sitten vuosia olikin jo viisitoista. Enkä vieläkään tiennyt, miten se homma oikeasti pyörii.  

Vuosien varrella olemme kokeilleet yhtä ja toista ja varmasti sitä kolmattakin. Vaikka sieraimet ovat pysyneet pinnan yläpuolella koko ajan, on vettä hörpätty kerran jos toisenkin, ja kuten kaikki tietää, se jää ainakin hetkeksi kirvelemään ja rannallekin olisi kiva joskus päästä huilaamaan. Koska lapsuuden unelmat oli saavutettu, oli aika tehdä uudet tavoitteet. Ideariihipohjaiseen tavoitekarttaani kirjoitin mm. nelivetoauton, onnellisuuden ja alan pelastamisen. Ensimmäisen sain  vaihdossa pakuun ja muutaman vuoden kumppanuuteen rahoitusyhtiön kanssa. Jälkimmäisen toivon ainakin osittain toteutuvan tämän projektin myötä. 


Lean taklaa takavasemmalta  

Ajauduin Lean-koulutukseen vahingossa. Olin hyvin ympäripuhuttuna ilmoittautunut opiskelemaan yritysjohtamisen erikoisammattitutkintoa, ja samassa aloituspäivässä oli myös yritysneuvoja-opiskelijoiden ryhmä. Soppalounaalle kansalaisopiston kahvioon ei olisi kuitenkaan mahtunut kaikki, eikä raavaat naiset keitosta tule kuin kiukkuiseksi. Lähistöllä sijaitseva hampurilaisravintola soveltui paremmin sekä omalle retkikunnalleni että eräälle epäilyttävään seuraamme eksyneelle naapuriryhmän keski-ikäiselle ja keskikokoiselle savolaismiehelle. Samaan lounaspaikkaan erehtyminen johti epämääräiseen keskusteluun, joka taas johti kutsuun polkuautotehtaalle Lean-koulutukseen (https://osaamistalo.fi/). Perhosvaikutus, tai jotain. En tosin tiedä, oliko kyseessä koiperhonen vai jokin ”laadukkaampi” versio em. hyönteislajista. 


Talli vs. teollisuusyritys  

Ensimmäisen lean-päivän alussa mietin, mitähän kuttua minä teen täällä, missä puhutaan teollisuusyrityksen menestystarinasta. Suhtauduin aiheeseen samoin kuin ihmislaji nimeltä hevosihmiset empiirisen ja epämääräisen tutkimukseni mukaan aina tekevät: Ei meidän hommissa tätä voi käyttää, ei me olla tehdas ja meillä pitää kaiken olla hevosten ehdoilla ja ei näin ole kukaan muukaan tehnyt jne. Ei ne taida olla ne hevoset, jotka säikkyvät uusia asioita, vaan ne, mitkä niitä ajavat/ratsastavat/taluttavat/ruokkivat…  

Ensimmäisen lean-päivän lopussa tajusin, että meillähän on varsin tehdasmaiset arkiprosessit. Vai onko olemassa talli, jossa hevosia ei päivittäin ruokita, hoideta, tarhata ja/tai liikuteta? Tunnustan, että koin oman tallini arkiprosessien olevan ihan tärviöllä tai vähintäänkin ilman aukotonta systeemiä. Yritin piiloutua pulpetin alle, mutta koin sen aiheuttavan liikaa huomioita kanssaihmisissä, joten luovuin toiminnasta melko nopeasti. Leuka rinnassa siirryin tielle, jolla poistetaan hukka, standardisoidaan prosessit, mitataan läpivirtauksia ja ihmetellään palvelumuotoilua.  Ja halusin ottaa ne kaikki mukaani kotiini eli omaan talliini (https://www.rautalamminratsastuskeskus.fi), jotta minäkin saisin kokea yksinkertaistamisen arvon ja oppisin ajattelemaan asiakkaideni aivoilla.  


Hyvänpuoleisia jatkoja odotellessa 

Kun aika on, alan avaamaan tekemiämme toimia sekä itselleni että lopulle aiheesta kiinnostuneelle universumin osalle. Jo tässä vaiheessa voin varoittaa, että tiedossa ei ole Strömsötä, vaan ihan rehellistä yritystä, erehdystä, säätämistä ja tolskaamista. Mutta älkää peljätkö, se olkoon osa prosessia kohti jatkuvan parantamisen mallia.   

 

(Kuva saattaa hyvinkin olla käsitelty, manipuloitu ja epäselvä, mutta niin saattaa olla bloggari itsekin.)

8 thoughts on “TARINA TAUSTOISTA JA TURHAUTTAVASTA TOLSKAAMISESTA

  1. Jee!

    Jatkoa jo odotellessa!

    Kiitos hyvästä päivän piristyksestä, nimim. just projektipäällikön koulutukseen ilmoittautunut. Saapi kans pulpetin alla ihmetellä, miten ne prosessit sopii taiteen tuotamiseen.

    Terkuin Tarja

    1. Ihan huippua! Prosessit sopii mihin vaan. Jopa minä olen oppinut sen sanan! Posseffiivisuffeksi on paljon hankalampi sana kuin projekti. =)

  2. Hyvä Tiina! Kyllä luen, jatkossakin! Henkinen keski-ikä on ymmärtänyt kiertää sinut ja ajattelusi kaukaa. Sikäli myös hyvä teksti, että hätäusenkin etäisesti hahmotan, mitä on tapahtumassa. Siellä, missä on palmuja, nelivetoauto ja sateenvarjodrinkkejä ja eriskummalliset elinkeinot.

  3. Mahtavaa tekstiä ja erinomainen oivallus siitä, että yritystoiminta pohjimmiltaan usein kuitenkin perustuu samankaltaiseen perusasetelmaan. Arvostan sinussa erityisesti sitä, että vaikka olet erittäin taitava opettaja, et väheksy vähäpätöisempiäkään tehtäviä, kuten tädin opettamista laukkaamaan hevosellaan ensin puoli ympyrää ja lopulta koko ympyrän. Vielä on edessä projekti jolla se suorakin ura taittuisi laukassa…

    Blogin jatkoa innolla odottelen.

    1. Jättisuuri Kiitos ja iiiiiso Sydän! Yritystoiminta on vähintään yhtä jännää ja hauskaa, kuin tädin laukkaaminen hevosellaan. Paljon samoja elementtejä, jännän äärellä heela tiiden. =)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *