HYVÄNPUOLEISET TYYPIT

Jos ne voi löytää hevosen rakenteesta, miksei hevostaloudenkin? Tämä blogi on projektini kohti hyvänpuoleista kehittymistä niin hevosalan yrittäjänä kuin ihmisenäkin. Olkoon kanssani lean, universumi ja läjäpäin hyvänpuoleisia tyyppejä. Mukana?

Tajusin sen vasta syksyllä. Alkoi jo lehdet puista tippua, kun tajuntaani välähti, että jossain kai me sittenkin onnistuttiin. Se taisi johtua ainakin etäisesti virtaustehokkuudesta. Loin sen vahingossa. Spekuloin siitä kerran blogitekstissäni https://hyvanpuoleiset.fi/kohti-virtaustehokkuutta-tai-jotain/… Tämän jälkeen unohdin melkoisen onnellisesti koko sivistyssanan olemassaolon. Näin jälkeenpäin ajateltuna ehkä hyvä näin. Jos keväällä 2020 joku tai edes ääni pääni sisällä olisi käskenyt minua huomioimaan virtaustehokkuuden tulevan suunnittelussa, olisin varmasti valellut äänen aiheuttajan bensiinillä ja tuikannut tuleen.

Paluu kevääseen 

Istuin toimistossani valuen kylmää hikeä ja käsidesiä. Tärisyttikin satunnaisesti. Ei ollut korona. Oli jäätävä pelko siitä, että puskurimme ei tule kestämään kesää ilman etukäteen myytyjä leirejä ja kursseja. Kun en muuta osannut, jatkoin töitä itse itselleni väsäämäni työlistan mukaisesti. Siinä käskettiin rutiinitöiden jälkeen suunnitella henkilökunnan lomat ja julkaisemaan kesän varauskalenteri kotisivuillemme. Eipä paljon julkaistavaa ollut… Että sinänsä se henkilökunnan lomien suunnittelu oli helppoa, kun ei ollut millään viikolla tarvetta maksimikapasiteettiin täyteen buukattujen leiri- ja kurssiviikkojen suhteen. Toivokaa lomaviikkonne. Se käy kyllä. Minä pidän lomani sitten kun muut ovat töissä. Ei oltu perheen kanssa retkiä tai matkoja suunniteltu.

Sitten piti enää julkaista se varauskalenteri. Nieleskelin aika monta kertaa. Ja sitten vain survoin sinne kalenteriin ratsastustuntiaikoja puolestapäivästä illankuhjaan. Siis sille ajalle, jolloin meillä oli joku ratsastusta opettava töissä. Tein muutaman mainoksenkin naamakirjaan. Paikallislehteen en tohtinut laittaa, siihen olisi pitänyt sijoittaa euroja. Kävin vilkaisemassa varaustilannetta muutaman päivän välein ja nieleskelin aina vain kuuluvammin ja kuivakkaammin. Ei hyvältä näyttänyt…

Kunnes koitti kesä

Varauskalenteri ammotti edelleen tyhjyyttään. Toki jokunen alkuasukas kävi edelleen tunneilla ja muutama lomalainenkin pyörähti. Koronakeväällä olin kehittänyt tuotteen nimeltä yksäri/kaksari/tripla. Se tarkoitti sitä, että sai ratsastaa normaalilla tuntihinnalla yksin 30 min, kahdestaan 45 min ja kolmestaan 60 min. Näitä myin ns. prime timen ulkopuolisena aikana eli ennen illan sesonkiaikaa. Eipä niistä juuri katetta jäänyt. Työaikaakin kului lähes triplana. Pääasia kuitenkin, että hevoset liikkuivat ja asiakkaat olivat riittävän turvassa edes toisiltaan. Kesän kalenteriinkin varasin illat normaaleille ryhmätunneilla ja iltapäivät näille yksäri/kaksari/triploille.

Juhannuksen jälkeen alkoi tapahtua. Yhteydenottoja tuli ovista ja ikkunoista. Mailissa kysyttiin omalle muutaman hassun henkilön porukalle maastoa/istuntatuntia/estehyppelöitä. Mummo soitti kylään tulleelle lapsenlapsenlapselle ponitalutusta. Lähistöltä mökin vuokrannut porukka halusi survoa teinitytön ja hänen serkkunsa ratsastamaan joka päivä, ettei tarvinnut kuunnella sitä ei-oo-mitään-tekemistä-mantraa. Viimeksi vuonna miekka ja kirves meillä ratsastaneet sisarukset olivat ajamassa huomenna ohi ja kysyivät ex-tempore-tuntia. Ja minähän myin. Oli tilaa kalenterissa. Jos/kun eivät illan ryhmätunnit täyttyneet, myytiin tilalle kaksari.

Toki oli niitäkin päiviä, jolloin se kalenteri ei täyttynyt. Silloin oli aikaa siirtää aitatolppia, pestä karsinan seinää, maalata estepuomeja, pestä loimia, siivota nurkkapieliä yms. Työthän ei näissä tiloissa tekemällä lopu. Mutta oli niitäkin päiviä, kun tuplabuukkasin samoille ajoille parikin pienryhmää ihan niin kuin siellä Etelä-Suomessa on kuulemma tapana. Meillä täällä periferiassa näin on tehty ehkä kerran tai kaksi viimeisen viidentoista vuoden aikana.

Vielä virtausta ja vähän palautettakin 

Lean-johtamisfilosofia sanoo suurin piirtein näin: Virtaustehokkaassa yksikössä läpimenoaika tilauksesta toimitukseen on lyhyt. Tätä on lean -kirjassa kerrotaan tarina kahdesta syöpätutkimukseen menevästä henkilöstä, joista toinen saa mahdollisen kasvaimen havaittuaan tuloksen muutaman kuukauden päästä ja toinen muutaman tunnin päästä. Minä en myynyt syöpätutkimuksia, minä myin ratsastustunteja. Tein sen virtaustehokkaasti. Parhaimmillaan asiakas pääsi ratsastamaan puolen tunnin päästä varauksestaan. Vaikka sekä minä että ratsastuksenohjaajani jouduttiin välillä niitä asiakkaita odottelemaan, oltiin me toisinaan melkoisen täydelle työajalle buukattuja. Vaikka alehintaan myydyissä pienryhmätunneissa ei juuri katetta ollut, näytti heinäkuun jälkeinen tuloslaskelma sille, että ratsastustunteja oli myyty lähes triplamäärä edelliskesään verrattuna. Tämä kattoi aika kivasti leirien ja kurssien vajetta.

Palautettakin saatiin. En tiedä, tuliko sitä enemmän kuin ennen, mutta ainakin se jäi paremmin mieleen kuin koskaan aiemmin. Tuli oikeasti melkein tippa linssiin, kun erään kesälomillaan meillä ratsastamassa satunnaisesti käyneen tytön äiti piti tallin pihassa luennon aiheesta uskomattoman hyvä asiakaspalvelu ja mieletön organisointikyky. Minä nyt olin vaan siirtänyt yhden tutun asiakkaan yksäriä, jotta tämä luennon pitäneen äidin tytär pääsi kaverinsa kanssa maastoon. Ei se ollut vaatinut minulta kuin kaksi nopeaa puhelinsoittoa, yhteiskestoltaan n. 84 sekuntia. Toinen mieleen jäänyt palaute tuli minulle kokonaan uusilta asiakkailta. Laittoivat sähköpostiin kyselyä ratsastustunnista perheelleen. Mökillä kuulemma olivat. Vastasin mailiin alle vuorokaudessa ja järjestin tunnin seuraavalle päivälle. Ottivat sitten itse asiassa useammankin tunnin. Olivat kuulemma todella yllättyneitä siitä, että ylipäätään vastasin heidän mailiinsa. Olivat kyselleet tunteja vastaavasti myös muilta talleilta, mutta yhdestäkään muusta ei oltu edes vastattu… Ja ai niin! Kävihän meillä ratsailla ex tempore yksi sellainen ihan oikea tubettajakin! Lapseni olivat kateudesta vihreitä, kun osasin googlettaa Aiellot ja näytin todistusaineiston. Näytin kuulemma heidän mielestään hieman pullukalle ja käytetylle bikinifitnesstä harjoittavan asiakkaan vieressä. Puolitin heidän viikkorahansa.

Lopuksi 

Vaikka tilanne tässä maailmassa tätä kirjoittaessani syyskuussa 2020 on edelleen mikä on, luulen ainakin omalta osaltani enimmän stressin hellittäneen. Vallitsevan tilanteen kanssa on jo ollut ihan pakko opetella elämään. Ehkä juuri siksi pystyin tajuamaan vasta nyt, että minä ihan oikeasti osasin vahingossa olla edes hivenen virtaustehokas. Lisäksi huomasin pystyneeni toimimaan yrityksemme arvojen mukaisesti kriisitilanteessakin. Joskus taannoin minä ne arvot uudelleen määrittelin. Koska kaiken maailman laadukkuudet ja asiakaslähtöisyydet olivat mielestäni kuluneita ja käytettyjä, kehitin oman neljähoon. Se on hyvänpuoleisuus, hyvähenkisyys, huolellisuus ja helppous. Luulen, että nämä arvot näkyivät myös lävitsemme virranneille asiakkaille. Ja virtaus jatkukoon. 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *